Ihmeellinen ja ennakoitu fuusio omille tuskailuilleni tapahtui eilen kun vierailin ystävän luona, joka suodattaa myös menneitä samantyyppisiä haavoja itsensä ja kaikkien puolesta. Oli hauskaa jakaa omia viimeaikaisia tuntemuksia ja kuulla samanaikaista samantyyppistä kehitystä, elämistä ja porinaa toisellakin. Keitto kypsyy ja maustuu ja kun se on valmis, siitä voi nauttia, se muuttuu siunaukseksi. Jos sitä alkaa syödä kesken kaiken suu palaa, ja perunat ovat raakoja, tulee vatsanpuruja. Sen on saatava maustua ja kypsyä. En voi vielä tietää, minkämakuiseksi keitto muotoutuu, sillä on oma elämä. 

 

Eihän minun tarvitse olla niin rajaton, niin auki, jos jaan kokemukseni äidin kanssa. Voin kertoa vain, etten enää usko siihen, että hän olisi minun onnellisuuteni tai onnettomuuteni syy. Että ennen pidin häntä syynä ilooni ja suruuni. Ei minun tarvitse mennä yksityiskohtiin, ehkä juuri niiden avaaminen tekee rajattoman olon. Voi puhua hieman yleisemmällä tasolla.

 

Tuntuu hävettävältä, vatsanpohjaa supistaa syyllisyys, kun menin avaamaan tämän blogin ja menin kirjoittamaan äidistä. Koin sen ehkä noin tunnin päästä, kun olimme pyöräretkellä. Ja kaupassa. Ajatukset palasivat siihen mitenhän kirjoitus on otettu vastaan tai miksi minä avauduin niin paljon. Entä jos joku tunnistaa. 

 

Rajattomuus ja toisen pyytämättä neuvominen ovat yleisiä isäni suvun puolella. Monesti kommunikointi hänen kanssaan tyssää pyytämättä annettuihin neuvoihin ja palautteisiin, mutta sitähän kaikki tekevät. Koen ja näen ja kuulen heidät kaikki karkeina, rajattomina, raatelevina, jotka menevät toisen asioihin kuin ne olisivat omia. Heh. Minä olen myös sellainen. Olen koettanut kotona huomata nyt, milloin teen sitä. Tänään huomautin asiasta ja huomasin myös itse tekeväni sitä toiselle. Tämä on mielenkiintoinen matka.

 

Äidin puolella taas ihmiset ovat pehmeitä, minun silmissäni. Riippuvuuksille alttiita, helposti rikkoutuvia. Välit rikkoneita, omillaan pysyviä. Olen nähnyt paljon yhtäläisyyttä itseni, äitini, äidinäitini ja äidinisän välillä. Monet asiat tulevat sieltä. 

 

En halua kirjoittaa lukijalle. Kirjoitan tätä itselleni. Ja on tärkeää sanoa tämä: että minun ratkaisut ovat toimineet minulle. En voi sanoa, että tämä toimii sinullakin. Koska sinulla on oma matkasi. Mutta sen sanon, että uskalla aloittaa se.